Tekoäly on täällä jäädäkseen. Se automatisoi, optimoi ja avaa aivan uusia mahdollisuuksia lähes kaikilla toimialoilla – mutta sen toinen puoli, joka liittyy massiiviseen energiankulutukseen ja kasvavaan ilmastojalanjälkeen, saa toistaiseksi aivan liian vähän huomiota.
Tuore MIT Technology Review’n julkaisu (20.5.2025) nostaa pöydälle tärkeän ja väistämättömän kysymyksen: voimmeko kehittää yhä tehokkaampia tekoälyratkaisuja ilman, että syömme samalla tulevaisuutemme energian ja luonnonvarojen näkökulmasta?
Spoileri: kyllä, mutta se vaatii tietoisia valintoja.
Tekoäly ei ole näkymätön – se syö sähköä, vettä ja raaka-aineita
Generatiiviset kielimallit, kuten GPT-4, vaikuttavat digitaalisen taikuuden kaltaisilta. Niiden rakentaminen ja käyttäminen vaatii kuitenkin fyysistä laskentatehoa – ja sitä kautta sähköä, jäähdytystä ja vesiresursseja.
📊 GPT-3:n koulutus aiheutti noin 552 tonnin hiilidioksidipäästöt – saman verran kuin 123 polttomoottoriauton vuotuiset päästöt.
Jos tämä kuulostaa paljolta, se on vasta alkua. Kun miljoonat ihmiset käyttävät tekoälyä reaaliaikaisesti esimerkiksi kuvien, tekstien tai videoiden luomiseen, sähkönkulutus kasvaa eksponentiaalisesti.
Datakeskukset, joissa nämä mallit pyörivät, kuluttavat jo nyt noin 2 % maailman sähköstä. Yhdysvalloissa on arvioitu, että luku voi nousta jopa 12 %:iin vuoteen 2030 mennessä, ellei suuntaa muuteta.
Tekoäly on myös vedenkuluttaja – eikä vähäinen sellainen
Yksi vähemmän tunnettu fakta on tekoälyn vesijalanjälki. Massiivisten palvelinkeskusten jäähdytys vaatii jatkuvaa veden käyttöä, usein jopa juomakelpoista.
💦 GPT-3:n koulutus saattoi kuluttaa jopa 700 000 litraa vettä – määrä, joka vastaa tuhansien kotitalouksien päivittäistä kulutusta.
Tämä ei ole pelkkä tekninen detalji. Maailmassa, jossa vesipula on yhä vakavampi ongelma, tekoälyn vedenkulutuksella on globaaleja vaikutuksia.
Siksi datakeskusten sijoittaminen viileisiin maihin, kuten Suomeen, ei ole pelkkä logistinen valinta – se on ilmastoteko.
Vihreä brändi, harmaa totuus?
Useat teknologiajätit ovat sitoutuneet nettonollapäästöihin vuoteen 2030 mennessä, mutta todellisuus ei aina vastaa visioita. Esimerkiksi Meta (entinen Facebook) rakentaa uutta tekoälykeskusta Louisianaan, ja vaikka yritys viestii kestävistä arvoista, datakeskuksen energia tulee suurelta osin maakaasusta – ei uusiutuvista lähteistä.
Tämä ei ole poikkeus vaan ennemminkin sääntö: tekoälyinfrastruktuuri rakennetaan usein sinne, missä sähkö on halpaa – ei sinne, missä se on vihreää.
Onko tekoäly sitten ilmastopahis? Ei välttämättä.
On tärkeää muistaa, että tekoäly voi olla myös osa ratkaisua. Useat tutkimus- ja kehityshankkeet hyödyntävät tekoälyä muun muassa:
- biodiversiteetin suojelemiseen
- ilmastonmuutoksen mallintamiseen
- uusiutuvan energian tuotannon optimointiin
- älykkääseen energiaverkkojen hallintaan
Esimerkiksi Bezos Earth Fund tukee projekteja, joissa tekoälyä käytetään ympäristön hyväksi – siis ohjataan samaa teknologiaa, joka kuluttaa, myös suojelemaan.
Mitä yritysten kannattaa nyt tehdä?
Tekoälyratkaisuja ei ole syytä hylätä – päinvastoin. Mutta niiden käyttöönottoon ja skaalaamiseen on hyvä liittää vastuullisuuslinssit. Tässä muutama konkreettinen askel:
- Valitse kevyempi malli, jos mahdollista
Kaikkiin tehtäviin ei tarvita suurta kielimallia. Esimerkiksi TinyBERT tai DistilBERT kuluttavat murto-osan energiasta. - Hyödynnä uusiutuvaa energiaa
Varmista, että pilvipalveluntarjoaja käyttää vihreää sähköä – tai sijoita itse vastuulliseen hosting-infraan. - Seuraa ja raportoi vaikutukset
Käytä työkaluja, kuten AI Energy Score tai Green Algorithms, jotka antavat arvion tekoälyn energiankulutuksesta ja CO₂-päästöistä. - Keskustele vastuullisuudesta jo kehitysvaiheessa
Kysy kumppanilta: ”Miten tämä ratkaisu vaikuttaa hiilijalanjälkeemme?” – ja vaadi vastauksia, ei vain lupauksia.
Yhteenveto
Tekoälyn ilmastovaikutukset ovat todellisia – mutta ne eivät ole kohtalonomaisia. Vastuullisilla valinnoilla, läpinäkyvällä mittaamisella ja tietoisella teknologiastrategialla tekoäly voi olla sekä tehokas että kestävä.
Tekoäly ei ole hyvä eikä paha – mutta sen vaikutukset riippuvat siitä, miten ja mihin tarkoitukseen sitä käytetään. Yritysten – erityisesti teknologiajohtajien – tehtävänä on pitää huolta, että tekoäly on heidän käsissään voima, ei rasite.
Lähteet:
MIT Technology Review (2025): AI’s Climate Problem
The Verge: Meta’s gas-powered AI datacenter
Axios: Bezos Earth Fund backs AI climate projects
Financial Times: We still don’t know how much energy AI consumes
Wikipedia: Environmental impact of artificial intelligence
arXiv (2023): Making AI Less ”Thirsty”: Uncovering and Addressing the Secret Water Footprint of AI Models
🧠 Tekoälytoimisto Uhma auttaa yrityksiä kehittämään älykkäitä ja vastuullisia tekoälyratkaisuja. Jos haluat sparrausta kestävyyden ja teknologian rajapinnassa, otathan yhteyttä.
